Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2010.

Sininen ja vihreä. Blue and green.

Sinistä ja keltaista. Yellow and blue. Tuossa Akatemia-kiireissä taisin ohimennen mainita uuden sinisen mekon. Sehän unohtuikin ihan kokonaan ... joten tässä hieman asiaa Sinisestä. Muutamia vuosia sitten ostin kangaskaupan poistolaarista Versacen fantastista villaa.. maailman ehkä sinisintä. Ajattelin, että joskus sitä vielä tarvitaan. Hahaa! Kun kuulin Elinan Laurelista, keksin että uusi mekko pitää saada...taas. Niin siniselle kankaalle löytyi hyvä käyttökohde. Elina istutti kaavan päälleni, tuttu perusmekko neljästä osasta. Helman leikkasin Margaretan kultaisen puvun tapaan eli niin leveäksi kuin kangas antoi myöten. Sivuun lisäsin vielä pari kiilaa helman leventämiseksi. Mekossa on lyhyet hihat, koska sain tässä samalla vihdoin hyvän syyn tehdä ne turkisvuoratut tippetit. Niihin käytin rex-kania ja valkoista villaa. Itse puvussa on etuosassa 23 nappia ja se on ommeltu silkkilangalla. Aluspuvun kanssa kävi kuten arvata saattaa...mikään vanha ei kelvannut, joten tein sitten vielä uu

Väsynyt, mutta onnellinen. Tired, but happy.

Elinan suuret juhlat on vihdoin juhlittu. Meillä on nyt uusi Laurel eli tiedeiden ja taiteiden ritarikunnan tuore jäsen. Olen haljeta ylpeydestä, koska sain olla järjestämässä hänen vigiliaansa. Laitoimme Elinan eli Helenan miettimään tulevan roolinsa asemaa ja vastuita telttaan. Jep. Pakkasta oli 15 astetta. Teltassa oli kaksi lämmitintä, lattia oli peitetty matoilla ja taljoilla ja illan tähti käärittiin turkispeitteisiin ja taljoihin. Teltta koristeltiin seinävaatteilla ja kynttilöillä. Hyvin Elina tarkeni istua noin kuusi tuntia! Saattelimme Knutin ja Mikaelin kanssa hänet nukkumaan kello kolmen aikaan aamuyöstä. Pihalla tarjoiltiin odottajille kuumaa glögiä ja kaikki meni hienosti. Knut oli minun sankarini: taas kerran kantoi kaikki tavarat ja huolehti pystytykset ja tulet ja kaikkea. Ja myös purki ja pakkasi kaiken pois kavereiden kanssa. Hieno mies. Joutsenjärven Sahran kirjonta. Embroidery by Joutsenjärven Sahra. Natural dyed wool. Ja ne piipit: - maalasimme neljä seinävaate

Top secret!

Nyt onkin aika jännä tilanne. Olemme kavereiden kanssa olleet ahkerina käsityörintamalla, mutta koska viimeaikaiset työt tähtäävät tulevaan Aarnimetsän akatemiaan, ei voi kertoa, mitä olemme tehneet. Aiheet ovat marraskuun loppuun saakka salaisia. Siellä lukijoiden joukossa on yksi, joka EI saa tietää, mitä on puuhattu. Toki hän tietää, että jotain on meneillä. Mutta: siitä lähtien kun kuulimme, että Aarnimetsään on tulossa tieteiden ja taideiden suurin huomionosoitus, olen ollut kuin tulisilla hiilillä. Minulla ja palkittavallla Elinalla kun on tapana vaihtaa käsityökuulumisia kello 22 aikaan illalla. Nyt en olekaan voinut hehkuttaa, mitä juuri tein... paitsi sitä, että uusi Sininen mekko valmistuu pikkuhiljaa. Olen lähettänyt lähennä kuvia napeista, joita tulee puolen metrin matkalle. Olen myös onnellinen siitä, että _______ pyysi minua mukaan ryhmään, joka valmistelee _______. Suunnitelmissa on muun muassa __________. Olemme myös __, ___, ____ja ____ kanssa _______neet ___________ta

Neulattuja sukkia ja kintaita. Nalbinded socks and mittens.

Tein sukat. Neulalla, tietenkin. Polvipituiset. Asiakkaan omista langoista, eli Elzebethin värjäämää suomenlampaan villaa. Lankaa meni 300 g ja aikaa noin 35 tuntia. Pisto on tuttu suomalainen 2+2 ja pyörii peukalolla. Olisko tässä kuudes tekemäni polvisukkapari... jotain sellaista. Nilkkasukat tuntuvat aina polvisukkien jälkeen lastenleikiltä, ja kintaita vetelee ihan välipaloiksi. Ja pipoja. 35 tuntia myöhemmin. 35 hours later. On aina mukava kuulla, että tilaustyö on ollut mieleinen. Taannoin kuvissa näkyneet kolmet sukat ovat kaikki istuneet kuin hanska ja se on erittäin hienoa, koska pinossa oli sentään kahdet kuninkaalliset sukat. Drachenwaldin hallitsijat saivat kasvivärjätyt keltaiset sukat luonnonmustin ja krapinpunaisin somistein. Ruskeat sukat taas menivät Tärkeälle ihmiselle kotimaahan. Ystävän rakastetulle siis. Ja pinkit kintaatkin olivat mieleiset. Hyvä. Nyt jännitän enää polvisukkien sopivuutta. Niiden pitäisi olla sopivat, olihan minulla mainio kaava, asiakkaan oma ka

Matkailevia lankoja. Travelling yarns.

Kuulun niihin, jotka eivät liikahda kotoaan ilman käsityötä. Vaikka en olekaan kahteen viikkoon pystynyt tekemään juuri mitään, kiitos jännetulehduksen, olen kuitenkin kanniskellut lankoja ja neuloja sinne sun tänne. Ja takaisin. Keskeneräinen neulakinnastyö on harrastanut kotimaan matkailua, mutta se kävi myös ulkomailla. Olin työmatkalla Tallinnassa kaksi päivää ja neulakinnastyö piti hotellissa minulle seuraa. Paluumatkalla sentään ehdin tehdä pipoa pyöreällä aloituksella kappaleen matkaa ja eilen se tulikin valmiiksi kotisohvalla. Pipo ja pinkit kintaat lanka-asteella Tallinnassa. A hat and pink mittens, just a yarn at this point. Tallinn, Estonia. Julkinen käsitöiden tekeminen kannattaa: sain laivalla pipotilauksen! Pia F:n tyttären pinkit kintaat ovat kuvassa vielä lankana, mutta nekin on jo aloitettu. Kokenillilankaa, kotona värjättyä. Ystäväni Anneli on kova matkustamaan Virossa ja tekee mahtavia löytöjä. Tartosta hän löysi Juuliken ja hänen kasvivärjätyt lankansa. Hän toi mi

Kipu. The pain.

Aina silloin tällöin käy niin, että käsitöiden tekeminen vie lääkäriin. Niin kävi taas. Olen tehnyt neulakinnastöitä siihen tahtiin, että käsi kipeytyi. Parin päivän lepo ja hyvä lääkitys auttanee. Tuli tehtyä muutamat sukat... ei ihme että tekee kipeää. I have made few socks... no wonder my fingers hurt. Mutta onpa ollut vaikeat kaksi iltaa, kun en ole saanut tehtyä mitään. Television tuijotus ilman mitään tekemistä ei ole minun juttuni. Työlista näet kasvaa: Izabella haluaa takkiinsa ja uuteen muinaispukuunsa koristeita. Nyt pitää etsiä ohje muinais-Karjalan puvun nauhoihin. Ja Birka-nauhaan... No, ajan kanssa sitten vaan. Harrastusrintamalla kuumin uutinen on ollut Neulakon Elinan tunnustus eli se Laureli, jonka hän saa parin kuukauden kuluttua Aarnimetsän Akatemiassa. Hänestä tulee Order of the Laurelin jäsen ja se on enemmän kuin hieno juttu. Olemme kaikki aivan tohkeissamme! Hän saa mahtavan tunnustuksen tieteiden ja taiteiden eteen tekemästään työstä. Ja miten tämä minuun liitt

If you wish...

Sain viestin, jonka mukaan tätä luettaisiin myös ulkomailla, mutta kun ei suomenkieli avaudu... siispä jatkossa sitten tarjolla on myös englanninkielinen lyhennelmä. Lyhennelmä siksi, koska kirjoitan ammatikseni - mutta suomeksi. Viikon tärkein tapahtuma olivat tietysti Pukkisaaren markkinat. Olimme paikalla lauantaina, Riku seurusteli ja minä olin tutulla paikalla eli tiskin takana. Talvi tulee, sen huomasi myynnistä. Kaikki valmiit neulakinnastyöt eli pipot ja kintaat vaihtoivat omistajaa. Ja lisää tilattiin. Ja takki. Ja lautanauhoja. Tästähän tuleekin työntäyteinen syksy. Pukkisaaressa sain vihdoin Maikki Kariston uuden lautanauhakirjan. Se on hieno! Mutta sitä minä ihmettelin, että missä ovat nojatuolit ja muut huonekalut, joita työssä tarvitaan... teen omat nauhani kovin alkeellisin menetelmin. Pitää kai ottaa aikaa ja kokeilla tällä hienolla tavalla myös. Tällaisia nauhoja syntyy, kun apuväleinä on erilaisia huonekaluja, kuten 40-luvun nojatuolin kahvat ja ikkunalauta. This kind

Sininen syksy

Syksy. Runossa hevonen sulkee niityllä veräjän, tosielämässä pikkukoirat hakevat jo asemiaan eli kaivautuvat sohvan muhkeisin taljoihin. Sininen taitaa olla syksyn hittiväri, koska monilta eri suunnilta kuuluu sama viesti. "Tehtiin sinistä". Ja niin meilläkin. Tuli näet syysahdistus. Puutarha on ollut ihan heitteillä, kesän kiireet ja huonot kelit ja niin edelleen. Mutta sen verran on kannettu kannulla vettä kasvilavoihin, että keväällä kylvetyt morsingot ovat kasvaneet ja sato piti kerätä pois. Viime kesän ruusukkeet puolestaan tekivät valtavasti siemeniä, sekin sato on korjattava. Olen tehnyt tämän tempun pari kertaa ennenkin, joten kokeilin menisikö viime kesän opeilla yksi morsinkovärjäys. Tähän malliin: - keräsin lehdet, murskasin kannelliseen ämpäriin, keitin vettä ja kaadoin päälle. Kansi tiukasti päälle ja vaikutusaika 40 minuuttia. - kansi pois, siivilöin kasvinkappaleet ja liemi kattilaan. Liedelle pieni lämpö, koska ulkona oli tosi kylmä ja liemi olisi ehkä jäänty

Yllätys: Uusia vaatteita! Uusi kirja!

Ystäviä Hämeenlinnassa. Postimies toi vihdoin odotetun kirjan. Norjalaisen Nille Glaeselin (a ja e ovat oikeasti yksi norjalainen kirjain heh) pukukirja sikäläisistä viikinkivaatteista tuli tänään. Tilasin sen Jelling Dragonin nettisivuilta koska... no, koska tuli tehtyä se eka olkainmekko ja nyt pitää saada tietää lisää aiheesta ja koska minulta on tilattu viikinkimiehen vaateparsi kiireestä kantapäähän. Tässä pari herraa, joita pitäisi lähiaikoina vaatettaa. Toinen haluaa sitä itse, toinen pitää pakottaa uusiin vaatteisiin... Pitäisi vain saada tämä asiakas meille mitattavaksi. Ja kankaita valitsemaan. Aion suositella hänelle ruotsalaisen Medeltidsmoden valikoimia koska a) firmassa on mahtavat kankaat ja b) asiakaspalvelu ylittää kaikki mahdolliset odotukset. Medeltidsmoden omistaja Kerstinillä on kolme intohimoa: kankaat, ihmiset ja keskiaika. Mikä mahtava tapa toteuttaa niitä! Siis kangaskauppa, jonka tuotteita asiakkaat rakastavat. In english: I love Medeltidsmode! Ja vielä : Jag

Ni sanoinko että oli kiire?

Terveiset Hollolan keskiaikamarkkinoilta ja rantaleiristä! Oho, viikot ovat vierähtäneet huomaamatta. Neljän viikon kesäloma vetelee viimeisiään. Olo on sen takia oikeastaan aika ahdistunut: tässäkö oli se jakso, jolloin minun piti ladata akkuni kokonaista työvuotta varten? Se lataaminen on tekemättä.. nooh, maybe tomorrow, sanoisi intialainen. Hollolan markkinat... olivat parhaat ikinä ja mikä hienointa näin järjestäjän kantilta, myös kävijöiden mielestä parhaat missä ovat ikinä olleet. Alue on pieni, tunnelma ihanan kotikutoinen ja intiimi, yleisö näkee paljon monenlaista kivaa... saimme kehuja hyvästä esillepanosta eli autenttisuuteen pyrkiminen on tuottanut tulosta. Kiitoksia herui myös runsaasta käsityöläisten ja työnäytösten määrästä. "Se nyörejä punova mies on ihan paras", saimme kuulla. Hurraa Jirille! Ja Hannalle, joka nylki liikenteen kaataman ketun leirissä. Yleisö irvisteli ja tykkäsi samaan aikaan. Ja värjärit ja kehrääjät ja ... Itse vietin kolme markkinapäivään

Nyt alkaa olla kiire

Puuh! Lääh! Ja hop! Tapahtuma alkaa huomenna ja Kartsan rakennusryhmä on tehnyt tajuttoman upeaa ja hienoa työtä Hollolan kirkonkylän pellolla. Siellä on hienoa! Ensimmäiset leiriläiset asuvat jo siellä, me kävimme pystyttämässä seuran teltan illalla isoon leiriin ja huomenna rakennetaan Sotkan mukana kulkevien kauppiaiden pikkuleiri rantaan. Tänä yönä pitää vielä saada valmiiksi 16 viiriä leiriin :) ja herra tuolla pakkaa patoja ja paistovehkeitä peräkärryyn. Tästä se taas lähtee!! Minä ... sorruin taas ompelemaan. Olen leirissä kauppiaana ja tajusin maanantaina, että tarvitsen lämpimän vaatteen! Onneksi kangasvarastossa olikin kolme metriä keltaista villaa... se on nyt mekkona tuossa henkarissa. En ole vielä mitannut saumoja, mutta siinä se on ns. kymmenen kiilan mekko eli koostuu kahdeksasta osasta ja etu- ja takakappaleessa on vielä kiilat leventämässä. Kellotin ompeluajan ja 20 tuntia siihen meni. Niin, se on siis Herjolfnes 38 kaavalla tehty. Nyt on kaupantädillä lämmin kolttu, p

Nuijasota menossa, Hollola tulossa

Kesän tapahtumakiireet ovat toden totta täydessä vauhdissa. Turku on takana, Nuijasodassa on ehditty käydä jo kahdesti, vaikka se alkoi vasta vajaa viikko sitten ja vielä tässä keretään sinne kolmannenkin kerran. Sitten alkaakin jo Hollolan keskiaikatapahtuman (23.-25.7) rakentaminen, Sotkakin menee sinne ja hienoja leirejä alueelle nousee peräti kaksi! Iltapidoissa lauantaina on Tarujen Saari (hahhaa) ja Yrmeän Ämmän kievarin pidot. Se on siis Korkean Tammen Riikka, se yrmeä ämmä. Hollolan jälkeen on Sotkan viikkopurhehdus, laivan siirto Verlan viikinkitapahtumaan, sieltä sitten siirto Hämeenlinnaan, syyskuussa pukkaa Evanpäiviä ja Pukkisaarta...hei, kesä meni! Mutta nautitaan nyt! Nuijasodan leiri on mahtava! Siellä on paljon telttoja ja katoksia ja porukka on selvästi innostunut kunnon camping-systeemien hankkimisesta. Koska kelit ovat olleet todella helteiset, keskiviikon pienet pidotkin siirrettiin pihamaalle. Leiri näyttää hienolta, telttarivistö jatkuu yhteinäisenä aivan rantaa

Turku. Sitä lisää.

Nyt on pakko aloittaa kehumalla: olipa mukavat markkinat Turussa! Olin taas Väinölän Väen kanssa pitämässä kauppaa ja tekemässä käsitöitä, tosin neulakinnastelu jäi tällä kertaa vähille. Aloitin Emen kissapipon: siitä tulee oranssi ja teen sitä venäläisellä pistolla melko ohuesta langasta, joten se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta siitä tulee sitäkin hienompi, koska venäläinen pitsimäinen pisto on parhaimmillaan ohuessa langassa. Aloitin myös Annan sinisen villamekon, mutta ei sillekään ollut tarpeeksi aikaa. No, kotona sitten. Markkinat menivät tosi kivasti: siellä olivat ihan kaikki! Tosin suuri osa hauskoista ihmisistä piipahti vain perjantaina, koska Linnalla oli taas leiri ja kaiken huipuksi Vapaakomppania ja Triskele saivat yöpyä linnan saleissa. Voi vide! Olispa päässyt edes katsomaan .... Olimme mukana perjantaina muotinäytöksessä: avustin Elinaa pukemisessa ja Rikua riisumisessa eli molemmat kuuluivat esitykseen. Olin saanut edellisenä yönä valmiiksi tummansinisen vaatt

Cycle chic ja nappiasiaa

Onnellinen juhannuspyöräilijä Vesijärven satamassa. Päivän sana on nappi. Ja napinläpi. Ja huomenna se on nyörinreikä. Ruskean mekon hihat ovat vihdoin saaneet napit, 22 kappaletta. Napinreikiä puuttuu vielä neljä. Mutta sitä ennen on saatava valmiiksi herran Turku-vaate eli vihdoin se pitkään kaavailtu sininen doubletti on loppusuoralla. Emma piirsi herrasta torsokaavan ja sen perusteella sovittelin ja rakentelin 1300-luvun puoliväliin sijoittuvan, välikerroksena pidettävän paidan. Siinä on vyötärösauma ja se tulee nyörillä kiinni ylhäältä alas. Mitta on sellainen miesmäisen vesirajan peittävä eli peppu peittyy. Lopullinen innostus tämän vaatteen tekemiseen tuli toukokuisella visiitillä Kööpenhaminan Nationalmuseetiin; bongasimme sieltä vitriinistä minikokoisen kynttilänpidikkeen, jolla on tuo nimenomainen malli päällä. Tällä ilmeisen muodikkaalla herralla on leveät hihat, semmoiset pussimaiset, mutta koska meidän herran paita on suunniteltu välikerrokseksi, jota voi pitää helteellä

Punaista ja ruskeaa

Uusi helvari on silitystä vailla. Ja tulipahan taas tehtyä 25 metriä uutta käsinommeltua saumaa ;) Takana on varsin värikäs viikko: tiistaina oli omenapuun alla kässäilta ja katselimme Medeltidsmoden kangasnäytteitä. Tilaus uusista villoista, pellavista ja hamppuhunnuista lähtee heti kun olen itse saanut päätettyä, missä väreissä teen suunnitelmissa olevan päällysmekon. Uutta mekkoa voi taas huoletta suunnitella, koska myin yhden vanhan pois. Uuteen kotiin lähti se tumma viininpunainen villamekko, jonka aikanaan tein Homobonuksen kiltaan pyrkiessäni. Ensimmäinen kokonaan käsinommeltu vaatteni. Omaan garderoobiini näpräsin helvetinikkunamekon punavalkoisesta kalanruotovillasta, omista varastoista löytyi sellainenkin kangas. Tein sen hiha-aukkojen ja pääntien tukevoittajaksi lautanauhan, tällä kertaa vain kotivärjättyä villaa. Kahdeksan lautaa, limityskuosi Lontoon löydön malliin. Likikuva limityskuosista. Nuukailin ja tein villasta. Sopii köyhäilytyyliinkin. Uusi helvari piti tehd

Eivät ole kesät siskoksia

Tässä viime viikonlopun värisatoa: oikealla lauantain lupiinit, ylhäällä luonnonvalkoiselle ja alla alkujaan vitivalkoinen. Vasemmalla ylhäällä lupiini-sananjalka ja alla vaatimattomaksi jäänyt raparperi. Viime kesänä värjäsin Liisan pihalla uskomattoman väristä lankaa: tuoreella lupiinilla tuli neonvihreää. Olimme ihan hysteerisiä sen takia ja olin koko talven odottanut uutta lupiinisatoa. Sen viimekesäisen neuloin Anna-tytölle kissankorvapipoksi. Mutta voi... eivät ole kesät sisaruksia, tuskin edes kaukaista sukua toisilleen. Liisa kertoi toistaneensa lupiinirutiininsa, mutta ei neonvihreää. Lähinnä keltaista ja kuparia lisäämällä vihertävää. Hain oman lupiinisaaliini siskolta ja tein kaikkien kirjallisten lähteiden oppien mukaan; kesäsin aurinkoisella säällä, ei-täydessä-kukassa olevia ja keitin liemet. Pistin toiverikkaana 200 g lankaa; yhden neulakinnaspaksuisen eli 3-säikeisen ja toisen lautanauhapaksuutta eli 2-säikeisen. Voi kurjuuden pettymys. Ei neonvihreää, hädintuskin luvat